Heittokalastus on onkimisen ohella yksi yleisimpiä vapaa-ajan kalastusmuotoja. Se on hauska ja aktiivinen kalastusmenetelmä, jossa tapahtuu koko ajan. Yksinkertaisimmillaan tarvitset heittokalastamiseen vain pätkän rantaviivaa ja virvelin. Heittokalastuksessa yleisimmin käytetty kalastussetti on avokela ja siinä 5–8 jalkainen vapa. Välineiden koko, vavan pituus ja herkkyys, siiman paksuus sekä käytettävät vieheet riippuvat ennen kaikkea kulloinkin pyydettävästä kalasta. Riittävän pitkän ja vahvan perukkeen käyttäminen ehkäisee siiman katkeamisia ja kalojen karkaamisia. Verkostomme kalastusoppailla on aina käytössään ensiluokkaiset ja laadukkaat välineet.
Sisävesien suosituin heittokalastuksen kohde on hauki, jonka vahvat tärpit ovat ikimuistoisia. Vaikka hauki onkin yleinen laji lähes kaikissa vesistöissä, se ei välttämättä ole helppo saaliskala. Hauen aktiivisuuteen vaikuttavat mm. vuodenaika, sääolosuhteet, tuuli ja sen suunta, valon määrä, veden virtaukset, syvyys ja pohjan muoto. Myös vuorokaudenajalla sekä veneessä käytettävillä teknisillä apuvälineillä on suuri merkitys saaliin määrään avoimen veden eri aikoina. Samat vinkit pätevät muihinkin kalalajeihin.
Eri kalalajeilla on omat vuosi- ja vuorokausirytminsä, jotka ohjaavat heittokalastajan toimintaa. Esimerkiksi hauki oleskelee touko-kesäkuussa matalien lahtien suulla keväisen kudun jälkeen ja siirtyy sen jälkeen järven syvänteisiin ja selkäluotojen karikoille lämpimän kesän ajaksi. Pienemmät hauet viihtyvät läpi kesän matalissa lumpeikoissa ja ruohikoissa ja ovat siellä aktiivisia. Todellisia suurhaukia saa lämpimän veden aikaan syvänteiden viereisiltä karikoilta, jonne ne nousevat ruokailemaan tai sulattelemaan jo täyttä vatsaansa. Loppukesällä ja syksyllä suurempaa haukea tavoittaa heittovälineillä enää harvoin matalasta ja sitä pyydetäänkin yleisesti raskaammilla ja verkkaisesti uivilla vieheillä 5-10 metristä syvänteiden reunoilta.
Perinteisesti heittokalastajan avovesikausi alkaa huhti-toukokuun vaihteessa pienistä järvistä, jotka ovat juuri vapautuneet jääpeitteestä. Hauet ovat kudun jälkeen todella nälkäisiä ja aktiivisia. Silloin viehettä tulee kuitenkin uittaa riittävän hitaasti, koska vesi on vielä kylmää. Toinen hauen syöntihuippu ajoittuu syyskuun lopulle, jolloin ne tankkaavat itsensä täyteen ravintoa pitkän talven varalle.
Ahvenen avovesikauden rytmi mukailee osittain hauen rytmiä, joskin isompaa ahventa tavoittaa keskellä kesää useimmin selkäluotojen karikoilta ja syvänteiden reunamilta. Loppukesää ja syksyä kohden ahvenet siirtyvät syvemmälle, josta ahvenparvet on helppo tavoittaa kaikuluotaimen avulla.
Heittokalastajan tärkeimpiä uistimia ovat lusikat ja vaaput, mutta viehepakkiin kuuluvat myös lippauistimet sekä suuremmat spinnerbaitit, haukiperhot ja vieheet, joilla voi kalastaa tehokkaasti myös vesikasvillisuuden seasta. Viime vuosina suosiotaan ovat nostaneet jerkit, jotka ovat turpalevyttömiä välivedessä kelluvia tehokkaasti kalastavia vaappuja, joihin saadaan eloa siimaa sisään kelattaessa nykimällä.
Aktiivisia kaloja etsittäessä kannattaa vaihtaa usein vieheitä ja muuttaa kalastustaktiikkaa. Pääsääntöisesti kaikkia viehetyyppejä kannattaa uittaa aktiivisesti ja eri kelausnopeuksilla; pysäytä viehe välillä ja tee pieni pyrähdys tai muu epäsäännöllinen liike. Suurin osa tärpeistä tulee juuri näiden liikkeiden aikana tai heti niiden jälkeen.
Tervetuloa tutustumaan heittokalastukseen kanssamme!
